Jokin aika sitten päädyin pohtimaan sellaista fiktiivistä skenaariota, että minulle tarjottaisiin seuraavaa sopimusta: koko loppuelämäni ajan saisin kenet tahansa koko maailmassa harrastamaan seksiä kanssani niin halutessani, mutta toisaalta kukaan ei ikinä tulisi rakastamaan minua (siis romanttisessa mielessä — lähisukulaisten, lemmikkien ja mielikuvitusystävien platoninen rakkaus olisi sitten erikseen). Pohdin, haluaisinko suostua tuollaiseen sopimukseen, jos joku sarvipää sellaista joskus keskiyöllä tienhaarassa tarjoaisi. Ehkä melko hämmentävästikin päättäminen osoittautui jokseenkin hankalaksi. Ikuisena optimistina ja vaaleanpunaista huttua jatkuvasti maailmassa näkevänä romantikkona toki koin, että tuomio ikuiseen rakkaudettomuuteen ei nyt varsinaisesti kuulosta erityisen houkuttelevalta. Toisaalta en tiedä, ehtisikö siinä melankoliassa pahemmin velloa tai tuntuisiko se missään, jos sormiaan napsauttamalla saisi aina uutta aktiviteettia, johon keskittyä ja hukuttaa murheensa. Ja jos suoraan sanotaan, niin olisihan tuo kuitenkin aika selkeä parannus nykytilanteeseen.
Mahdollista vastausta tuohon pohtiessani aloin miettiä, miten se suhtautuisi jokseenkin vastakkaiseen tarjoukseen: koko loppuelämäni ajan saisin kenet tahansa koko maailmassa — saaden vaihtaa henkilöä koska tahansa — rakastamaan minua, mutta patjoilla painimiselle saisin heittää hyvästit koko loppuelon ajaksi. Rehellisesti sanottuna koko tämä toinen vaihtoehto oikeastaan lähti ajatuksesta, että mahdollisista huonoista puolistaan huolimatta ensimmäinen sopimusvaihtoehto olisi kuitenkin parempi kuin tämä. Tällaisesta ajattelusta tuli lähes huono omatunto, mutta toisaalta en tiedä, kuinka paljon tuollainen rakkaus ilman kokonaisvaltaista fyysisyyttä — romanttisenakaan — eroaisi hyvästä ystävyydestä tai aiemmin mainituista platonisista lajikumppaneistaan. Mutta onhan tuollaisessa varauksettomassa ja ehdottomassa rakkaudessa toisaalta oma houkuttelevuutensa ja sellainen olisi varmaan aika tehokas majakka ja kiinnepiste elämän hurrikaaneissa ja tsunameissa. Ja jos suoraan sanotaan, niin olisihan tuo kuitenkin aika selkeä parannus nykytilanteeseen.
Näitä vaihtoehtoja vertaillessani lähdin aluksi ajatuksesta, että jompikumpi olisi pakko valita. Sitten päätin kuitenkin olla innovatiivinen, ajatella pehmustetun kopin ulkopuolella ja ottaa mukaan tavallaan kolmannenkin vaihtoehdon: molempien esitettyjen sopimusten tyrmäämisen ja elämisen jatkamisen normimaailmassa nykyisellään, eli oikeastaan koko valinnan tekemättä jättämisen. Tässä vaihtoehdossa mikään ei olisi taattua vaan omasta aktiivisuudesta ja tuurista riippuen kakku voisi jäädä sekä säästämättä että syömättä. Toisaalta kaikkeen olisi myös mahdollisuus, eli mitään kokemusta ei olisi suljettu varmasti pois ja niiden kokeminen samaan aikaankin olisi (ainakin teoreettinen) vaihtoehto. Elämä ei myöskään olisi aina niin tylsän ennalta-arvattavaa kuin muissa vaihtoehdoissa. Ja jos suoraan sanotaan, niin olisihan tuo kuitenkin aika selkeä parannus nyk... eiku.
Todellisuuden ja maailmankaikkeuden mielikuvituksettomat rajat ovat sitoneet minut melko tukevasti kolmanteen vaihtoehtoon, joten oikeasti minun ei tarvitse tehdä minkäänlaista valintaa, mikä on ehkä helpotuskin. Toisaalta jos tuollaiseen valintaan todella olisi mahdollisuus, en edelleenkään ole varma, valitsisinko lopulta vaihtoehdoista viimeksi mainittua.
Hmmm...
VastaaPoistaJossain määrin seksillä pystyy korvaamaan rakkauden, mutta pystyykö rakkaudella korvaamaan seksin? Enpä tiedä.
Aika hyvin laitettu. Minusta ei. Korvaushoidon (pun intended) tarve on sitten toki kiisteltävissä; ilman kumpaakin pystyy yleensä kai elämään. Se, kuinka helposti ja kumman puute aiheuttaa enemmän tuskaa, riippuu sitten henkilöstä.
VastaaPoistaTäytyy itse asiassa sanoa, että kun kirjoitin tekstin alkuperäisen version joskus toukokuussa, olin aika vahvasti tuon viimeisen lauseen takana. Jossain vaiheessa kesäkuuta kyseenalaistin tuota asennettani, mutta nyt olen taas palannut lähemmäs alkuperäistä linjaustani. Henkilötasollakin preferenssi siis on kausittaista, mikä on ehkä itsestäänselvääkin.
Mielenkiintoinen ajatusleikki.
VastaaPoistaAika lyhyellä harkinnalla totean, että valitsisin kolmosen. Tai kuten sanoit, niin se oikeastaan tarkoittaa valinnan tekemättä jättämistä ja pitäytymistä nykytilassa.
En suoraan sanottuna uskaltaisi tehdä kumpaakaan kahdesta ensimmäisestä valinnasta. Ajatus siitä, että sulkisi loppuiäkseen ovet joko seksin tai romanttisen rakkauden mahdollisuuksiltakin, on kauhistuttava, ja haisee luovuttamiselta. Kuitenkin järjissään pysymisenkin kannalta on tärkeää säilyttää jonkinlainen sauma kokonaisvaltaisempaan hyvään oloon, toivonkipinä saada jonain päivänä molemmat edes vähäksi aikaa.
Jos taas olisi pakko valita toinen kahdesta ensimmäisestä eikä kolmatta kohtaa olisi - en tiedä.
Pohdin, että kolmas vaihtoehto on noista tavallaan eniten riskinottoa; muissa lopputulos on selvä ja rajattu, tuossa epävarma mutta mahdollisesti enemmän kuin kahden muun summa. Itse vältän elämässäni useimmiten riskejä, osin varmaan ihan fiksusti, mutta osin myös aivan liikaa.
VastaaPoistaToisaalta se on kyllä sikäli turvallinen vaihtoehto, että jos sen mieltää valinnan tekemättä jättämisenä, se ei ehkä kaduta jälkikäteen yhtä helposti kuin eksplisiittisesti tehty valinta, vaikka joskus hiukan harmittaisikin. Kaksi muuta olisivat toki tulokseltaan varmoja, mutta juuri sen takia varmaan pidemmän päälle tylsiä — toisaalta ns. kohdehenkilön vaihtaminen vaikka päivittäin voisi lievittää tuotakin tuskaa ainakin tiettyyn pisteeseen asti.
Tekisi mieleni sanoa, että kolmas vaihtoehto on jokseenkin yksiselitteisesti paras, mutta en ole varma, uskonko sitä. Osin epäluuloni saattaa johtua kyllä siitäkin, että se tarkoittaa tosiaan nykytilan jatkumista eikä siksi ole skenaariona yhtä kiehtova kuin jonkinlainen muutos. (Ehkä ajattelisin tästä toisin, jos olisin erityisen tyytyväinen nykytilaan.)
Mieleeni palautui Woody Allen -lainaus, jota en jostain syystä pistänyt mukaan tuohon kirjoitukseen: "Love is the answer. But while you're waiting for the answer, sex raises some pretty good questions."
Kiitos kannanotosta.