Olen joskus pohtinut, mitä toivoisin, jos hieroisin tinnerikanisterin kylkeä ja esille sattuisi putkahtamaan yhden toivomuksen täyttävä henki tai keijukainen tai ilkeä kuningatar tai mikä ammattikunta nyt ikinä niitä toivomuksia myöntääkään. Ymmärtääkseni henkiolentojen käsikirja käskee moisia otuksia iskemään lujaa ja alas, jos onnekas toivomuksen esittäjä näsäviisastelee pyytämällä esimerkiksi loputtomasti uusia toivomuksia, joten jätän sellaiset väännökset sikseen jo telineissä.
Vaikka materialistinen ja itsekäs sika olenkin, kuningas Midas kokeili jo toivetta mammonakategoriasta eikä tulos jäänyt aikakirjoihin varsinaisesti huikeana onnistumisena. Uskoakseni toivomusten toivelistalla näkymättömyys on myös hyvin korkealla, minkä voin kyllä ymmärtää — kukapa nyt ei haluaisi päästä livahtamaan ilmaiseksi vaikkapa leffateatteriin, puhumattakaan pistäytymisestä pankin holvissa tai taloyhtiön vastakkaisen sukupuolen lenkkisaunavuorolla. Kyvystä voi tosin aiheutua ikäviä ongelmiakin, vaikka sitä voisi hallita mielensä mukaan. (Katsokaa vaikka X-Filesin jakso Je Souhaite.) Enkä tiedä, olisivatko moiset edut lopulta edes tavoittelemisen arvoisia ainakaan pitkällä aikavälillä.
Noita enemmän minua kiehtoisi kyky lukea toisten ihmisten ajatuksia, mikä sekin on varmaan aika suosittu toive, kun ihmiset tällaista skenaariota silmät ymmyrkäisinä pohtivat pimeinä iltoina. En kyllä haluaisi tietää ihmisten kaikkia mielenliikkeitä, ja moinen tutkailu tuntuisi lipsuvan aika reippaasti epäeettisyydenkin puolelle. (Mikä hiertää minua huomattavasti enemmän tässä yhteydessä kuin jo mainituissa näkymättömyyden väärinkäyttötavoissa, mikä on mielenkiintoinen huomio itsetutkiskeluni kannalta.) Minua houkuttelisi hiukan rajatumpi teletappipatia. Kaipaisin jotain tapa saada selville, mitä muut — lähinnä minulle tuntemattomat — ihmiset ajattelevat minusta.
Tämä kuulostaa toki kovin suomalaiselta ja erittäin epäterveelliseltäkin ajatukselta sikäli, että muiden mielipiteillähän pitäisi oikeastaan nakata vesistöissä elelevää siivekästä ja elää tasan oman tahtonsa mukaan. Mutta käyttötapaukseni olisi itse asiassa varsin tarkasti rajattu; olisi häkellyttävän hienoa pystyä tietämään, kuinka kiinnostunut vastakkaisen sukupuolen edustaja (siis minun tapauksessani, kukin toki ajatelkoon tätä omien mieltymystensä mukaan) on minusta potentiaalisena lähemmän tuttavuuden kohteena.
Vaikka minulla todennäköisesti onkin jo sosiaalisesti uusavuttoman sääliön leima tukevasti otsassani, uskallan väittää moisen arvioinnin olevan oikeasti aika hankalaa muillekin. Jos kadulla vastaan kävelevä viehättävä neitonen vaikka vaikuttaisi hymyilevän minulle, on mahdollisia syitähän useita:
- Kyseinen prinsessa on minuun aivan lääpällään
- Hän miettii edellisiltana kuulemaansa hauskaa vitsiä irstaiden miesten kuohinnasta (joko minuun liittyen tai liittymättä)
- Olen huvittava ilmestys puolikas bratwursti taas hampaiden rakoon jääneenä
- Tilapäinen tai pysyvä mielenhäiriö (mikä saattaa esiintyä yksin tai yhdessä kohdan 1 kanssa)
- Joku muu, mikä? Käytä painokirjaimia. Yliviivaa tarpeeton. Tarkista vastauksesi ennen lähettämistä.
En tiedä, onko tämä yleisempi ongelma vai teenkö vain itse asioista näin vaikeita. Mutta suoraan sanoen ihmettelen kovasti, miten ihmiskunta on pystynyt etenemään evoluutiossa yhtä tai kahta sukupolvea pitemmälle ilman näinkin merkittävää kykyä.
(Kuvassa käytetty materiaalia Open Clip Art Librarysta.)
