Jack in the Friend Box

Aluksi pieni lainaus (jonka alusta olen jättänyt tylsemmän osuuden pois ja keskittynyt ilmaisullisesti huvittavampaan loppuosaan):

"This is roughly the equivalent for the guy of going to a job interview and the company saying, You have a great resume, you have all the qualifications we are looking for, but we're not going to hire you. We will, however, use your resume as the basis for comparison for all other applicants. But, we're going to hire somebody who is far less qualified and is probably an alcoholic. And if he doesn't work out, we'll hire somebody else, but still not you. In fact, we will never hire you. But we will call you from time to time to complain about the person that we hired."

(lähde: anonyymiksi jäänyt nettiälykkö)

Luonnollisestikaan varsinainen aihe ei liity mitenkään työelämään vaan huomattavasti ikävämpään ja koukeroisempaan viidakkoon, ihmissuhteisiin. Kyse on tutkijoita, poliitikkoja ja marjanpoimijoita kautta maailman vuosisatoja kutkuttaneesta ilmiöstä nimeltä "miespuolinen paras kaveri".

Aiheesta on nillitetty netin monessakin nurkassa nimettömyyden suojista ja vahvan naisvihan vallassa jo ihan riittämiin, ja itse turvottaisin mielelläni omaa ylemmyydentuntoani nousemalla moisen yläpuolelle ja jättämällä vinkumisen väliin. Toisaalta kun tuollainen teoria ei seiso enää (pelkästään) oman katkeruuden tukevalla perustalla vaan sitä huutaa vasten kasvoja jo naispuolinen hyvä ystäväkin (jos ehkä toinenkin), lienee syytä jo huolestua ja olankohautusten sijasta käännellä muutama itsetutkiskelun kivi.

Satuimme kyseisen ystävän kanssa juttelemaan suhteisiin liittyvistä asioista taannoin yhteisellä kotimatkalla, ja hämmästyksekseni hän totesi minulle teidemme erotessa, että hän koki vasta tuon keskustelun jälkeen oppineensa tuntemaan minut oikeasti. Tuollainen kommentti oli aika pysäyttävä, kun olimme ennen tuota kuitenkin olleet tekemisissä 4-5 vuotta, vieläpä ihan vapaa-ajalla (vrt. työelämässä, jossa toisen tunteminen saattaa hyvinkin olla pinnallista, vaikka istuttaisiin vierekkäisissä orjakuutioissa muutama vuosikymmen).

Seuraavana päivänä sama ystävä retuutti minut pitkälle kävelylenkille, jolla hän luennoi minulle lukemastaan teoriasta naisten¹ ajattelutapaan liittyen. Sen perimmäinen ajatus on, että naisilla on kaksi laatikkoa², joihin he sijoittavat miehet³: ystävät ja ns. potentiaaliset tapaukset. Ystäväni ryöpytti minua lähes kiihtyneessä tilassa siitä, että aina naisia tavatessani sijoitan itseni niin nopeasti ja tukevasti ystävälaatikkoon, että sieltä on hyvin vaikea enää nousta pois. Eli lyhyesti sanottuna pilaan mahdollisuuteni jo jotakuinkin lähtötelineissä. (Mitenkään tietenkään vähättelemättä sitä — vähäpätöistä ja yhdentekevää seikkaa — että jos naiset pitävät minua hyvänä ja luotettavana ystävänä, on sekin melkoinen kunnianosoitus ja imartelevaa. Sitä paitsi ehdottomasti suurin osa tällaisista ystävyyksistä on nimenomaan ystävyyksiä ihan molemminpuolisesta tahdosta.)

Kieltämättä tunnistan tuon kuvauksen itsessäni aika hyvin. Tässä vaiheessa miehisen nettikirjoittajan kai pitäisi syyttää naisia maailmanlaajuisesta salaliitosta ja valittaa, että he kaikki haluavat mieluummin alkoholisoituneen ja väkivaltaisen — mutta "jännittävän" — kuin tunnollisen ja kiltin miehen. Minusta tuo on kuitenkin ihan tuubaa⁴. Itse epäilen ainakin olevani vain sen verran varovainen lähestymisissäni, että mieluiten tutustun ihmisiin ensin varsin viattomasti ennen kuin tiedän, olenko edes itse kiinnostunut. Ongelma lienee se, että päädyttyäni jonkinlaiseen johtopäätökseen olen jo käytökselläni ottanut otsaani sen harmittoman harmaan hiirulaisen polttomerkin.

Ehkäpä paras tapa saada jonkinlaista muutosta aikaan ei siis ole muuttua misogyyniseksi limanuljaskaksi vaan ottaa jo ensikontakti sillä asenteella, että voi kiinnostua toisesta osapuolesta enemmänkin; jos niin ei käykään, kohteelle mahdollisesti annettua signaalia ei ehkä ole tulkittukaan heti kosinnaksi eikä katastrofi ole väistämätön.

¹En osaa ollenkaan sanoa, pitääkö teoria paikkaansa vain joidenkin naisten osalta tai ylipäätään lainkaan, tai koskeeko se myös yhtä lailla miehiä.
²Itse asiassa teoria puhuu kai tikkaista, joilla voidaan liikkua ylös ja alas. Laatikoista puhuminen kuitenkin yksinkertaistaa asiaa.
³En myöskään tiedä, koskeeko tämä myös naisten välisiä suhteita.
⁴Pohdin tässä juuri kuumeisesti, onko juuri tällaisen kommentin kirjoittaminen vain ahtautumista sinne hyvien ja kilttien tyyppien koppiin.